Mulla raivostuttaa pari ihmistä joiden kanssa työskentelen.
Kaikki alkoi siitä kun he saivat tietää, että mä pelkään ihan sairaasti palloja ja kaikkea mikä lentää holtittomasti päin (niinku frisbeet, raketit yms.) Koko viime kevään mä sain kuulla suoranaista vittuilua asiasta melkein päivittäin: "menisitsä Sue tonne -suljettuun tilaan- noitten pallojen kanssa? Ainiinainiin ku sul oli se juttu sori mä muistan ens kerralla!!" ja monena päivänä sama juttu!! Ja kerran: "nii jos sä voisit jotenki siedättää ittes siihen ku se vähän niinku kuuluu tähän ammattiin".
Ensinnäki, ku mul on ollu tää pelko lapsesta asti ei siitä niin vaan eroon pääse. Eikä se, että joutuis olee tekemisissä kaikenlaisten lentävien esineiden kanssa niin todellakaan ole olennainen osa tätä ammattia, ainakaan mun mielestä ja onhan ihmisiä erilaisia ja eri pelkoja!!
Eilen olin ekaa päivää töissä kesäloman jälkeen ja olin tekemisissä juurikin pallojen kanssa, mutta tilanne oli sellainen, jossa tiesin mihin suuntaan pallot menee eikä tarvinnut olla aivan paniikissa (toisin kuin aiemmin suljetussa tilassa jossa tuntui että pallo tulee KOKO ajan juuri minua päin ja kovalla vauhdilla eikä sen liikkeissä ollut mitään logiikkaa), työkaverit näki tämän ja vielä loman jälkeenki he muistivat "Mites sä äsken olit tuolla pallojen kanssa???" Ja selitin että on todellakin eri asia kun ei ole seiniä ympärillä (tilaa juosta pakoon) ja pallon liikkeillä joku logiikka ja se kulki pääosin maata pitkin eikä ilmassa sinne sun tänne.
Huomenna pitäisi olla heidän kanssaan tekemisissä ja mua ahdistaa niin törkeästi!! Oon monesti miettiny et onks musta ees tähän ihan vaan ton takia, enkä mä oo ees valmistunu vielä. Pitäskö luovuttaa??
Mutta arvaatteko minkä ikäisiä nää irvailijat on??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti