Mulla on taas vaihteeksi sellainen olo, että oon kyllästynyt kaikkeen. En toki elämään!
Ihmiset kyllästyttää, some saa kaikki käpertymään ruutujensa ääreen. On helppo nähdä kaikkien kuulumiset, joten ei jää tarvetta kysyä "Miten menee?" Sit kuitenkin monikin voi julkisesti kertoa toista tarinaa mikä on totuus. Tai joku haluis kummiski vaan nähdä oikeasti muita ihmisiä.
Sen lisäks ihmisistä on tullu kylmiä, välinpitämättömiä. Tai sitten mun ympäristössä on jotain vikaa....
....tai mussa on jotain vikaa....
Kyllästyttää vaikeus tehdä töitä yksinhuoltajana kun lapset on semmoisessa väliinputoajaiässä eikä apuja tuu mistään. Tarjotaan kyllä tukiperheitä yms "Jos sä tarvitset omaa aikaa" (tunnin). Eikä kukaan käsitä että mä en tarvii yhtään enempää omaa aikaa, mä tarviin mahollisuuden tehdä töitä ja saada palkkaa! Ja kaikki levittelee käsiään ettei voi auttaa siinä asiassa.
Ainiin, mutta mähän olen sairas. Mun pitäs ylipuhuu joku palkkaa mut. "Ette te ees huomaa, että mussa on jotain vialla"
Kyllästyttää toiset osapuolet mun elämässä, pakolliset kanssakäymiset, jotka on kovaa vauhtia kehittymässä kammoksi. Siihen ettei mihinkään voi luottaa ja tukeutua. Syystä ja syyttä.
Jatkuva kituuttaminen.
Kyllästyttää asunto, ympäristö, paino joka ei halua laskea.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti