Tänään olen miettinyt huvittuneena miehiä mun elämässä.
Oli yksi tyyppi johon olin ihastunut n 10 vuotta, meillä ei koskaan ollut mitään ja ko tyyppi puhui ettei ehkä ole seurustelevaa tyyppiä..... kummasti on nytkin parisuhteessa, niinkuin on ollut useammankin kerran tässä hänet tuntiessa.
Juu tiedän, että tää "ei seurustelevaa-tyyppiä" koski vaan mua. Olisko ollu helpompaa sanoa ettei kiinnosta tai muuta sellaista. 😆
Yksi exä on seurustellut nyt vuoden. Joskus muistelen häntä kaiholla, kunnes tulen järkiini.
Yksi exä petti mua.... huhu kertoo että nykyisensä saattaa olla kans vähemmän uskollista sorttia, vaikka esittää muuta. Karma?
Ja minä.... Olen ilmeisesti niin hajalla kaikesta että on lähes mahdotonta uskoa että joku säilyisi, että mä riittäisin. Ilmeisesti musta on tullut "kylmä"... ("ai mulla ei oo väliä, sulle olis ihan sama oonko mä tässä vai en?!" ... Tietenkin mua surettaa jos joku lähtee, mutta mä oon niin tottunut ja turtunut siihen. Elämä jatkuu tapahtu mitä tapahtu. )
Kyllä mä tunnen, kyllä mä pelkään pettämisiä ym ärsyttävyyteen asti.... ehkä mä ärsytän jopa tahallani, testaan toista onko se nyt tosissaan..... ja sitten ne lähtee....
En mä osaa olla "normaalisti" enää.
Mikään ei tunnu luonnolliselta enää. Koska joka asia pitää miettiä ja pyöritellä päässä.
